AliOvissi Ubi dubium ibi libertas

Islamin uskonnon on pakko uudistua myös Suomessa

Kolmessatoista maassa islamista lähtemisen seurauksena on kuolemanrangaistus ja useissa muissa maissa vuosien vankeustuomio, omaisuutesi takavarikointi tai parhaimmassa tapauksessa vain sakko. Kuulostaa vakavalta rikokselta mutta näissä maissa riittää että kääntyy pois todellisesta ja ”rauhan”  uskonnosta islamista. Islamissa uskonnosta lähteneet ovat samalla tasolla murhaajien ja aviorikkojien kanssa joita on sharian lain mukaan rangaistettava kuolemalla.


Erityisesti länsimaissa asuvat islamin uskonnon edustajat vakuuttavat sinnikkäästi että islam on rauhan uskonto ja islamilla ei ole yhteyttä väkivaltaan, terrorismiin tai ISIS:iin. Mutta mikä tuo "todellinen" Islam on ja missä maissa tätä todellisuutta elätään?  Miten he selittävät islamin tulkinnan Iranin islamilaisessa tasavallassa tai Saudi-Arabiassa?


Karu totuus on että suurimmassa osassa islamilaisista valtioista uskonto ei edistä liberaalista, avointa 
yhteiskuntaa, vaan luo uhkan toisinajattelijoille.  Virallisten islamin yhdyskuntien kanta Länsi- Euroopassa, myös Suomessa, on usein Koraanin kirjaimellinen noudattaminen ja kielto kyseenalaistaa yhdyskuntien lausuntoja tai ylipäätään ajatella kriittisesti. Sen sijaan väkivaltaan oikeuttavien suurien olemassaoloa yhdyskunnat eivät kiellä vaan ne rinnastetaan monesti tasavertaiseksi muihin suuriin mikä tuntuu aivan uskomattomalta länsimaisen kasvatuksen näkökulmasta.

Tuorein esimerkki on Atatürkin perustama Turkki. Atatürk perusti sekulaarisen valtion ja kielsi uskontoa sekaantumasta maalliseen valtioon. Seurauksena Turkki oli yksi harvinaisista menestyvistä maista muslimivaestöllä. Erdogan ja hänen AKP puolueensa tuhosivat askelittain sekulaarisen valtion ja nykypäivinä Turkki on sisällissodan partaalla.

Liberaalit muslimit eivät pidä Koraania muuttumattomana vaan kannattavat Koraanin tulkinnan 
sopeuttamista nykyaikaan. Näin myös suurin osa kristityistä tulkitsee nykyään Raamattua.  Valitettavasti muslimien liberaalisuuntaus kärsii vallassa olevasta äärikonservatiivisesta näkemyksestä. Liberaalien muslimien on kuitenkin vaikeaa korottaa ääntään tulematta lähes poikkeuksetta julistetuiksi harhaoppisiksi. 
Mahdollisten nykyistä islamia uhkaavien uudistusliikkeiden kuten esimerkiksi Baháin kehittyminen on hyvin vaikeaa. 

Maaliskuussa 2014 islamin teologiaa opettava Mouhanad Khorchide opetti teesinsä ”Islamin armosta” ja vaati islamin vapaampaa tulkintaa  kirjaimellisesta tulkinnasta pois kohti metafyysistä tulkintaa. Saksan virallinen islamilainen yhdistys on arvostellut häntä ankarasti ja vaatinut hänen eroa islamin teologian opettajan virasta. (1)

Tuorein esimerkki on Raif Badawi, joka on tuomittu Saudi Arabiassa 10 vuoden vankeuteen ja 1000 raipaniskuun koska hän väitti blogissaan muslimeita, kristittyjä, juutalaisia ja ateisteja tasavertaiseksi.

Ahmad Mansour (2) on kuvannut saksalaisessa Der Spiegel‐lehdessä julkaistussa esseessään  ”Reinheit, Ehre, Todesverachtung” (Puhtautta, kunniaa, kuoleman halveksuntaa) etteivät islamistit ole keksineet mitään uutta, vaan ainoastaan radikalisoineet nykyisen yleisen käsityksen koraanin tulkinnasta. Näkemykset "uskonnottomista", uskonnollisen yhteisön roolista sekä miehen ja naisen keskinäisestä asemasta voivat toki vaihdella hieman, mutta eivät periaatteessa. Kaikkia koraanin suuria kirjaimellisesti noudattava radikalisoitunut muslimi näyttää pitävän itseään muita "parempana muslimina".

Tähän vaikuttaa ns. ”abrogaatio-oppi”, joka perustuu suuraan 2,106: ”Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?” 
Jos Koraanin kaksi jaetta on ristiriidassa keskenään, uudempi jae kumoaa tai paikkaa vanhemman. Koraanin varhaisimmat suurat ovat rauhaa korostavia ja metafyysisiä, koskevat kysymyksiä jumalasta. Näin ensimmäiset ihmiset saatiin liittymään uskoon mukaan.  Myöhemmin kirjoitetut taistelua korostavat, väkivaltaisemmat ja moraalisesti tiukemmat suurat Mohammed kirjoitti Medinan ollessa sodassa Mekan vastaan.  Sieltä löytyy nykyajan 
fundamentalisteille helppo peruste uusien taistelijoiden värväämiseen:  ”Lue  Koraani!” Abrogaatio-oppi selittää myös, miksi viinin nauttiminen on kielletty. Aiemmissa jakeissa (16,67) mainitaan viini ”oivaltavana ravintona” ja myöhemmin se tuomitaan ”paholaisen aikaansaamaksi” (suura 5,90). 
(Huomautus: Koraanin säkeet eivät ole järjestetty kronologisesti vaan pituuden mukaan Mohammedin kolmannen jälkeläisen Uthmanin toimesta noin 20 vuotta profeetan kuolemasta.)


Valtio ja uskonto kulkevat käsi kädessä, mikä myös on suuri ongelma. Vastaavaa lain ja uskonnon riippuvuutta ei ole juutalaisuudessa tai kristinuskossa. Sharia on pitkälti arkaainen vaatiessaan esimerkiksi kuolemanrangaistusta seuraukseksi uskosta luopumisesta tai aviorikoksesta.
​​
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut vuonna 2003 sharian soveltumattomaksi demokratian perusperiaatteisiin. Kuitenkin kuudessa Euroopan maassa, Itävallassa,  Belgiassa, Ranskassa, Saksassa, Hollannissa ja Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa (WZB, Berlin, 2013, 9 365 vastaajaa) 65% muslimeista  kertoi kantanaan, että  uskonnolliset lait ovat tärkeämpiä kuin valtion lait ja kolme neljäsosaa pitää mahdollisena vain yhtä tulkintaa Koraanista (3).  Osuus on Suomen muslimien keskuudessa todennäköisesti hyvin samankaltainen.

Suomen islamilaisen neuvoston hallituksen puheenjohtaja, imaami Anas Hajjar korostaa julkisuudessa jatkuvasti islamin olevan rauhan uskonto ja ettei ”aidolla islamilla” ei ole mitään tekemistä ISIS:n kanssa. Hän kertoi lakonisesti kuitenkin vuonna 2010 YLEn haastattelussa iranilaisen naisen Sakineh Mohammadi Ashtian kivitystuomion perustuvan shariaan ja olevan Koraanin mukaan oikea ”jos rikoksen on 
vahvistanut neljä todistajaa”.
(4) Vaikka haastattelu näytettiin televisiomme iltauutisissa, se ei aiheuttanut mitään reaktiota Suomessa. Lausunto oli kaikkea muuta kuin rauhaan pyrkivä. Millainen häly syntyisi, jos luterilainen pappi toteaisi jossain haastattelussa, että homoseksuaalin tappaminen on oikeutettua koska näin on neuvottu Raamatussa.

Länsimaissa ongelmana on, että islam ja maahanmuuttajat niputetaan yleensä yhteen ja islamin kritiikkiä pidetään muukalaisvihamielisinä. Maahanmuuttajat ja uskontoon kohdistuva kritiikki pitää nähdä erillisinä asioina. Eri uskonnoilla tai uskonnottomuudella ei saa olla erilaista asemaa ja kriittisen ajattelun on oltava mahdollista myös meillä. Rissasen ja Sakaranahon artikkelissa ”Islamin opetus voi torjua nuorten radikalisoitumista” (HS  10.2.14) katsotaan nuorten radikalisoitumisen syyksi kolme 
päätekijää: alhainen  sosioekonominen asema, poliittisten vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys ja  ​​puutteellinen uskonnon tuntemus. 

Näillä tekijöillä on epäilemättä vaikutusta radikalisoitumiseen, mutta ne ovat kaikki vain sitä edistäviä, eivätvarsinaisia syitä. Kaksi edellä mainituista tekijöistä koskee varmasti muitakin maahanmuuttajaryhmiä ei vain muslimeja. Silti muissa maahanmuuttajaryhmissä ei esiinny vastaavaa radikalisoitumista. HS:ssa suomeksi julkaistussa artikkelissa (11.1.15) "Äärioikeisto haluaa ratsastaa murhatuilla pilapiirtäjillä" otti saksalaisen kolumnisti Deniz Yüceli mm. myös kantaa väitteeseen, ettei Charlie  Hebdon murhilla olisi tekemistä islamin kanssa. Hän kirjoitti mm. "Yhtä sietämättömiä ovat lauseet, joiden mukaan Pariisissa tehdyillä murhilla ei olisi mitään tekemistä islamin kanssa. Oli lauseiden takana sitten rasistiksi leimautumisen pelko tai jokin muu vähemmän kunniakas syy.  Ne lauseet ovat tyhmyyttä. Sillä islamia ei ole olemassa.
Islam on summa, jonka islamin mukaan elävät siitä tekevät."... "Yllyttäjät ja murhaajat ovat aina voineet 
luottaa siihen, että joukko ihmisiä on epävarmalla asenteellaan ja sanallaan antanut ainakin jossakin
määrin oikeutuksen heidän teoilleen....”Kollektiivinen loukkaantuminen on muslimeille kuuluva erikoisuus ja ymmärrystä sille löytyy yleensä vain joiltakin vasemmistoliberaaleilta. Murhaajat ovat vain erityisen loukkaantuneita."

Niin kauan kuin islam ei uudistu eikä sopeuta sisältöään nykyaikaan on hyvin vaikeaa torjua ISIS:n ja Boko Haramin kaltaisia järjestöjä. Sisällön sovittaminen demokraattiseen ajatteluun vähentäisi vastakkainasettelua ja edistäisi mahdollisuutta uskontojen rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.  Aiemminkin tämä on ollut mahdollista.

Noin 150 vuotta Profeetan kuoleman jälkeen käytiin intohimoisia keskusteluja Koraanin tulkinnasta.
Erityisesti ns. Mutalistit (Mu´tazila) vaativat itsenäistä ja kriittistä lähdetulkintaa. He menivät jopa niin 
pitkälle, että Koraani on luotu väistös, ikuista on mutalilstien mukaan vain Jumala.  Liberaalin näkökulman
mukaan Kalifi al‐Mamunin aikana kukoisti tiede ja tutkimus islamin alla. Kun sanallinen, ortodoksinen 
tulkinta yleistyi, islamin henkinen ruvettuminen alkoi, ja on jatkunut tähän päivään asti.


HS haastaattelussa Pariisin terrori‐iskusta (08.01.15) arkipiispa  Leo sainoi mm. "Pitäisi puhua 
myös pyhyyden loukkaamisista, ei pelkästään sananvapauden  loukkaamisesta. On muutakin pyhää kuin
sananvapaus. Niin uskonnon kuin viestinnän alalla on aina  muistettava vastuullisuus."
Samaan torveen puhalsi piispankokouksen pääsiihteeri Jyri Komulainen, sanoen: "Sen sääntöihin kuuluu, 
että ei pilkata sitä, mikä on toiselle pyhää. Tällaisen eettisen ajattelumallin ja pelisääntöjen löytäminen olisi tärkeämpää kuin inttäminen siitä saako vai eikö saa piirtää ja onko sananvapaus sitä että voi pilkata toisen pyhää."


Nämä vaatimukset ovat suoraan "myrkkyä" valistukselle, jos henkilökohtaisen "uskonnon pyhyydellä" voidaan estää sanavapaus ja vieläpä lopettaa kritinen dialogi. Juuri tätä vastaan suuret valistuksen filosofit ja ajattelijat, kuten Voltaire, Diderot, Locke, d'Holbach ja Kant taistelivat. He ovat kritisoineet uskontoa osittain hyvin ankarin sanoin.  Nykyinen avoin ja liberaalinen yhteiskunta, vapaudet, oikeudet ja tieteen kukoistaminen perustuvat Euroopan valistukseen joka vähensi (kristillisen) uskonnon vaikutusvaltaa.

Mielestäni hyvä mittari uskonnon suvatsevaisuudesta on miten se reagoi huumoriin. Esimerkkinä erittäin kuuluisa Monty Python ryhmän tekemä parodia Jesuksen elämästä. Vastaavaa elokuvaa ei voisi kuvitellaakkaan tehtävän Mohammadin elämästä (vaikka ”Life of Omar”) sillä elokuvan teko olisi hengenvaarallista. Ja tämä on surullinen esimerkki miten kaukana Islamin uskonto on todellisesta suvaitsevuudesta.

Valistuksen perintö on jälleen kerran uhattuna ja ajankohtaisempi kuin koskaan.

"Jos emme ole valmiita puolustamaan suvaitsevaista yhteiskuntaa suvaitsemattomilta,  suvaitsevaiset 
tulevat tuhoutumaan ja heidän mukaan suvaitsevaisuus itse."
‐ Karl Popper

 

Lähteet::

 

 (1 )http://www.spiegel.de/unispiegel/studium/islamische-theologie-streit-in-muenster-um-mouhanad-khorchide-a-956587.html

 (2) Ahmad Mansourilla on kokemusta islamismista sillä hän oli itse lähellä muuttua islamistiksi. Ahmad asuu nykyisin Saksassa ja auttaa nuoria joilla on uhka radikalisoitua. Hänet kutsuttiin 2012-2014 ”Deutsche Islam Konferenz” neuvostoon, joka edustaa Saksan valtion ja virallisten saksalaisten islamyhdistysten välistä dialogia.

 

 (3)http://www.wzb.eu/sites/default/files/publikationen/wzb_mitteilungen/s21-25koopmans.pdf

 (4)Anas Hajar:in lausunto kivityksestä: 9.9.2010 klo 20.53 Yle Areena (alkaen 1:30)
http://areena.yle.fi/tv/1299840

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat